Uusi syystakki oli mielessä jo elokuussa, mutta silloin sää oli vielä niin lämmin ettei sen tekeminen tuntunut ajankohtaiselta. Vaan pianhan tuo ilma viileni. Ja aivan kuin minua varten kangaskaupan laarissa oli juuri sopivan kokoinen pala takkivillakangasta.
Harmaa takki on erityisen kaunis näin syksyllä, kun lehdet kellastuvat ja punertuvat puissa. Tuntuu siltä, että värit ympäristössä luovat harmaaseen aivan uusia sävyjä.
Kuten yleensä, yksityiskohdat tuottivat päänvaivaa melkeinpä muuta tekemistä enemmän. Tällä kertaa napit. Viimein löysin sopivat omasta kaapistani, jo parhaat päivänsä nähneestä neuleesta.
Lopputulosta on ollut mukava ulkoiluttaa syksyn väriloistossa. Kuvan vaahtera on kotikadultani.
Ompelimo Laule 